Skrolla ner för att läsa artikeln på finska.

Den sverigefinska nationella minoriteten har i drygt 20 år haft rätten till sitt språk enligt Europarådets konvention och Sveriges grundlag. Staten, kommuner, regioner och ”det allmänna” ska skydda och främja det nationella minoritetsspråket och -kulturen enligt lagen. Det är inte förhandlingsbart utan en mänsklig rättighet enligt FN.

Sverigefinnar ska inte integreras, assimileras eller läras svenska. Vi är redan svenskar fast på två språk. Vi har länge kämpat för att makthavare ska uppmärksamma att språket är en diskrimineringsgrund som saknas i diskrimineringslagen; att kulturdepartementet lämnar felaktig information om att språkundervisning bara ska erbjudas om vissa villkor är uppfyllda; att kommuner slipper anordna undervisning i fall de inte hittar en lämplig lärare; att staten glömde förskoleklassens minoritetsspråksrättigheter i skollagen, att inga objektiva mått finns på vad som är god kvalitet när det gäller undervisning i finska. Men makthavarna lyssnar inte. Det gör att vi inte har något annat val än att driva frågorna i en domstol.

I Sverige finns fem nationella minoriteter: sverigefinnar, tornedalingar, samer, romer, judar. Runt om i landet har nu sverigefinnar börjat överklaga beslut för att få klarhet i vad Lagen om nationella minoriteter egentligen ger för skydd.

Är det ok att godtyckligt vägra undervisning eller äldrevård på finska, att använda okvalificerade lärare, att straffa finska föräldrar som vill ha sina rättigheter? Ofta hävdar kommuner att de inte vill skydda och främja finska på grund av ”alla andra språk” som då också skulle omfattas, trots att finskans särställning i Sverige är fastställd i flera lagar och internationella konventioner.

Än så länge har alla rättsliga processer skett på svenska, men lagen ger oss sverigefinnar även rätten att använda finska i domstolsprocesser.

Johanna Parikka Altenstedt, sociolog och jurist.

Ruotsinsuomalaisella vähemmistöllä on ollut kielioikeudet Euroopanneuvoston sopimusten ja lakiemme pohjalta jo 20 vuotta. Julkishallinnon on suojattava ja edistettävä kansallisten vähemmistöjen kieltä ja kulttuuria. Siitä ei voi tinkiä, sillä vähemmistöoikeudet ovat ihmisoikeuksia. Meitä ei tule sulauttaa, integroida tai ruotsalaistaa. Olemme jo osa ruotsalaisuutta - kahdella kielellä.

Olemme pitkään taistelleet saadaksemme huomiota haasteillemme, esim., että vähemmistölaki ei listaa kieltä syrjintäperusteeksi, että kulttuuriministeriö jakaa yhä väärää tietoa äidinkielenopetuksen ehdoista, että kunnilla on porsaanreikä, jonka mukaan opetusta ei tarvitse tarjota, jos ei löydy opettajaa, että valtio unohti esikoululuokan koululain vähemmistökielipykälistä; sekä ettei objektiivisia laatukriteereitä suomen opetukselle ole vieläkään. Mutta vallanpitäjät eivät kuule, joten kysymykset on vietävä oikeuteen.

Ruotsissa on viisi kansallista vähemmistöä: ruotsinsuomalaiset, saamelaiset, romanit, tornionjokilaaksolaiset ja juutalaiset. Ruotsinsuomalaiset ovat alkaneet vaatia oikeuksiaan oikeusteitse ja saadakseen määritelmän sille, mitä vähemmistsölain suoja käytännössä tarkoittaa. Ovatko mielivaltaiset päätökset evätä kielioikeudet lapsilta ja vanhuksilta laillisia? Ovatko suomea heikosti osaavat suomeopettajat sallituja? Onko laillista rangaista suomalaisvanhempia, jotka vaativat oikeuksiaan? Kunnat viittaavat usein ”kaikkiin muihinkin kieliin” ja samanarvoisuuteen, mutta suomella on erityisasema lain ja kansainvälisten sopimusten nojalla.

Tähän mennessä olemme lähettäneet kanteemme oikeuteen ruotsiksi, mutta laki antaa jopa mahdollisuuden käräjöidä suomeksi.

Johanna Parikka Altenstedt, sosiologi ja juristi.